Mahayana Bodhisattva Avalokiteshvara - Kerrostalon ylösnousemus ja tunteiden kirottu tanssi!

Neljäs vuosisata ei ollut Thaimaalle aivan samanlainen kuin meille tänään. Kuvittele maaperää, joka kuhisee mytologiaa ja uskontoja, joissa Buddhan opetukset yhdistyvät hindulaisen pantheoninsa mahtipontisen monimuotoisuuden kanssa. Tässä turbulentissa kulttuurisymfoniassa taiteilijat olivat tavallaan henkisten tulkkien roolissa: he yrittivät hahmottaa ja visualisoida näitä voimakkaita uskonnollisia ideoita maalliselle silmalle.

Tästä kontekstista nousee esiin Prasat, 400-luvulla elänyt taiteilija, jonka töistä on säilynyt vain muutama fragmentoitunut jäännös. Yksi näistä kadonneista aarteista on “Mahayana Bodhisattva Avalokiteshvara”. Hänen nimensä on kuin salaperäinen mantra: Avalokiteshvara, suuriarmoinen ja kaikkivoipainen bodhisattva, joka kuuntelee maailmassa kärsivien ihmisten rukouksia.

Prasatin teos kuvaa Avalokiteshvaraa seisaavana, pukeutuneena mahtaviin vaatteisiin ja koristeellisia päähineitä. Hänen silmänsä katsovat kauas, ikäänkuin läpäisivät ajan ja tilan, ymmärtääkseen maailman kaikkea tuskaa. Käsissä Avalokiteshvara pitää lotusta ja helmiäisketjua – kumpikin symboli on täynnä merkitystä buddhalaisessa traditiossa: lootus edustaa puhtautta ja valaistumista, kun taas helmiketju viittaa karman lain vuorottelevaan luonteeseen.

Prasatin tyyli on vahvasti vaikuttanut indonesialaisesta ja khmeriläisestä taiteesta. Hänen Avalokiteshvaransa hahmottaa bodhisattvan läsnäoloa ylivertaisena, mutta silti ihmisläheisenä. Prasat ei ole luonnut ikonista kuvaa vaan antanut Avalokiteshvaralle herkän ja lähes surullisen ilmeen. Kenties tämä kuvastaa ajatusta bodhisattvan tuntemasta kärsimyksestä maailman puolesta.

Seuraavassa taulukko esittää Prasatin “Mahayana Bodhisattva Avalokiteshvara” -teoksen tärkeimmät symbolit ja niiden merkitys:

Prasatin työstä on vain fragmenteja jäljellä, mutta ne kielivät taiteilijan mahtavasta kyvystä yhdistää uskonnollisia ideoita esteettisesti miellyttäviin muotoihin. “Mahayana Bodhisattva Avalokiteshvara” on ikäänkuin kerrostalon ylösnousemus: se nostaa meidät uuteen tasoon, antaa meille glimpsin 400-luvun Thaimaan henkisestä ilmapiiristä ja kutsuu meitä pohtimaan omaa asemaamme maailmankaikkeudessa.

Avalokiteshvaran ilme – ikivanha mysteeri

Prasatin Avalokiteshvara on herättänyt paljon keskustelua, varsinkin hänen surullisen näköinen ilmeensä vuoksi. Miksi tämä kaikkivoipainen ja myötätuntoinen olento näyttää niin surumielisesti? Onko hän kuormitettu maailmassa vallitsevan kärsimyksen painolla vai onko ilmeessä jotain syvempää, mitä meidän tavallisten tallaajien ei ole tarkoitus ymmärtää?

On olemassa useita teoriaa Avalokiteshvaran ilmeen tulkinnasta. Jotkut asiantuntijat uskovat, että Prasat halusi korostaa bodhisattvan uhrautumista ihmisten auttamisen puolesta: suru symboloi tätä jatkuvaa taistelua kärsimystä vastaan.

Toiset taas näkevät Avalokiteshvaran ilmeessä mystisen symboliikan, joka viittaa buddhalaisuuden keskeiseen opetukseen “samsaran” eli reinkarnaation kierteen olemassaoloon. Avalokiteshvara surumielinen katse voisi olla merkki siitä, että hän ymmärtää inhimillisen kokemuksen traagisuutta ja tietää, kuinka vaikea on vapautua kärsimyksen syklistä.

Prasatin “Mahayana Bodhisattva Avalokiteshvara” on lopulta avoin tulkinnalle. Taideteos kutsuu meitä pohtimaan omaa suhdettamme maailmaan ja sen ongelmiin: mitä merkitystä sillä on, että maailmankaikkeuden suurin ja myötätuntoisin olento näyttää niin surulliselta?

Kenties Prasat halusi muistuttaa meitä siitä, että valaistuminen ei ole helppo tie. Se vaatii jatkuvaa työtä ja kärsivällisyyttä. Avalokiteshvaran suru voisi olla myös kutsu meitä kohtaan – kutsu astumaan rohkeasti maailman tuskan ääreen ja ryhtyä auttamaan muita.

Yksi asia on varma: Prasatin “Mahayana Bodhisattva Avalokiteshvara” on yksi ainutlaatuisemmista taideteoksesta, jotka ovat säilyneet 400-luvun Thaimaasta. Se on teos, joka kutsuu meitä pohtimaan syviä filosofisia kysymyksiä ja inspiroi meitä etsimään omaa paikkaamme maailmankaikkeudessa.